Helmipuuroa ♥: Liha

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Liha. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. toukokuuta 2017

Nokkosilla ja kanttarelleilla täytettyä possufilettä

Ihanaa!
Nokkosaika on käynnistynyt taas.
Helatorstain ja viikonlopun, maanläheinen ja samalla juhlavankin makuinen ja näköinen ruoka, on nokkosten ja kanttarellien inspiroima. Sen miedot ja maanlaheiset maut ovat samettia suussa ja kaikki keskenään harmoonisessa balanssissa. Me syötiin tällä kertaa rullaa rustiikisti ja rennosti, mutta tästä saisi näyttävän annoksen juhlavampaankin pöytään.

Oli ihanaa helatorstaina taivaaltaa luonnossa ja katsella, kun maasta ponnisteli vihreitä villien herkkujen alkuja sieltä ja täällä . Korvasieniä ei näkynyt, niitäkin olisi ollut hauska löytää ja kehitellä jotain kausiherkkua.

Mutta vielä tähän ruokaan, joka piiruakaan liioittelematta onnistui yliodotusten. Tätä tulee takuulla tehtyä useamminkin. Eikä ole liian vaikea tai työläskään, ja valmistuu ihan vaikka grillissä tai kesäkeittiössä. Uunia ei tarvita.

Possun sisäfile n. 600g
sinappia
suolaa, pippuria
juustoa (meillä oli ihan tavallista Oltermanni-kermajuustoa)
sipuli
kanttarelleja (muutkin sienet käy)
n. 2-2,5dl ryöpättyjä ja hienonnettuja nokkosia (joka tapauksessa, meillä oli reilusti..)
pekonia (voi jättää poiskin)

Aloitetaan paistamalla kanttarellit, ryöpätyt, hienonnetut nokkoset ja silputtua sipuli. Paistamisen tarkoitus on vain höyrystää sienistä ja nokkosista liika neste pois, sekä kevyesti kypsentää ja pehmentää täytettä. Maustetaan seos jo tässä vaiheessa suolalla ja pippurilla.

Possun sisäfile avataan filerointiveitsellä levyksi. Avattua filettä voi vielä kevyesti nuijia lihanuijalla kauttaaltaan tasaisen paksuksi. Levyn päälle levitetään kevyt kerros sinappia ja sen päälle laitetaan juustoraaste (tai ihan vain juustohöylällä veistetyt juustosiivut, kuten allekirjoittanut teki). Juusto saisi olla maultaan mietoa, että se ei liikaa peitä kanttarellien ja nokkosten makua. Juuston tarkoitus on lähinnä sitoa ja pitää file mureana. Sisäfilehän helposti kuivahtaa, etenkin jos sitä unohtuu paistelemaan liian kauan.

Sitten levitetään runsas nokkos-sienitäyte ja rullataan koko komeus tiiviiksi rullaksi. Rullan ympärille voi halutessaa pyöritellä vielä pekonisiivuja, ne takaavat omalta osaltaan sen, että rullasta ei tule liian kuiva. Kiinitellään rullan sauma vielä coktail-tikuilla.

Filerullan voi paistaa kokonaisena grillissä, tai paistinpannulla, kuten me teimme. Paistinpannulle rulla leikattiin kahteen osaan. Paistetaan n. 20 minuuttia, kohtalaisella lämmöllä, säännöllisesti käännellään, että pekonit eivät pala ja rulla kypsyy tasaisesti.
Annetaan vetäytyä hetki foliokääreessä ennen herkuttelua.

Jk. Maistuu myös seuraavana päivänä, grillissä lämmitettynä 😋.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Vapun pullapuffetti

Vappu, tuo kevään kepeä vastaanottokarkelo ja työväen sekä opiskelijoiden riemujuhla, on kohta ovella.

Viime vappuna meillä oli pullapuffetti, johon mm. väsäsimme kala- ja lihapullia. Lisäksi nyyttikestiperiaatteella vieraatkin toivat pullia mielensä mukaan mukanaan. "Kaupantätienkin valikoimat" hyväksyttiin pullatarjoiluun, eli kiireisetkin pääsivät pallerokarkeloihin.

Ja kirjohan oli näin ollen varsin kattava ja kiva; löytyi jokaiselle jotain, sillä pyörykkää löytyy valmiinakin niin monen laatuista ja makuista: on kasvista, lohta, kanaa, riistaa, erilaisilla täytteillä, lindströmin tyyliin jne....mitä mieleen melkein juolahtaa.

Tämän pullapuffetti idean halusin jakaa tässä vapun kynnyksellä uudestaan, mutta nyt tänne Helmipuuro -ruokablogin puolelle, jos jollain on suunnitelmissa vappukekkereitä ja miettii mitä laittaa tarjolle. Pulleroiset ovat muuten mainioita myös vappubrunssille tai piknikille.

Viime vapun isännän tulipallot löytyvät täältä ja helpot tonnikala-perunapullat tästä. 😊

Taikinatalkoot ja tuoretta tilliä.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Lämpimästi Tervetuloa!

Tästä se alkaa.
Onni on lauantai -blogini rinnalla kulkeva ruokablogi; Helmipuuroa.

Helmipuuro on pyörinyt mielessäni, jostain syystä, jo pitkään.
Sanana se on kaunis. Mielikuva tuo mieleen erikoisen yhdistelmän valkoisia, hohtavia helmiä ja ruokaa. Tällä hauskalla puurolla on myös minulle nostalgiamerkitys. Lapsena meidän ruokapöytään kuului helmipuuro, joka silloin tosin muistutti minusta enemmän sammakonkutua, kuin puuroa.

Onni, helmipuuro ja lauantai.
Siinä on sanoja, jotka tuovat minulle lämpöisen olon ja mielen. Onni on jo Lauantain kanssa päiväkirjani otsikkona, niin laitetaan tämä herttainen Helmipuuro sitten tälle blogille nimeksi.

Tuosta puuromuistosta muuten juolahti mieleeni toinenkin ruokamuisto, tai pikemminkin paljastus, joka liittyi niin ikään valkoiseen maitoruokaan. Olen koko aikuisikäni parjannut makaroonivelliä, kertonut miten sitä inhoan ja paatoksella paasannut, ettei turhempaa ja mauttomampaa ruokaa voi maa päällään kantaa. Vaan mitäpä ällistyksekseni huomaan äidin ylöskirjaamista muistiinpanoista lapsuusajoiltani! Siellä seisoo ilman erehdyksen mahdollisuutta, että viisivuotiaani lempiruokiini kuuluivat:

Makaroonivelli, maksalaatikko ja veriletut.

Tähän sopii paremmin kuin hyvin lainaus Muumilaaksosta:

" Sinä olet omituinen lapsi"

"-Siitä voit olla varma."

Vastasi Pikku Myy.

Ensimmäisessä Helmipuuro-postauksessa on sekalainen kuvakavalkaadi MUUTAMISTA ruoka- tai ruokakuvapostauksista, joita tuonne päiväkirjablogini puolelle olen tehnyt kuluneen vuoden aikana. Olkoon tämä aasinsiltana ja ennakkosilmäyksenä sille, millaiselta tämä ruokablogi tulee kenties näyttämään, jahka vauhtiin kunnolla pääsee.

Helmipuuro-blogi poikkeaa Onni on lauantaista siten, että tänne ei tule postauksia päivittäin, vaan sitä mukaa, kun ruokaan liittyvää materiaalia ja idoita ilmestyy ja/tai haluan niitä muistiin pistää.

Mutta nyt...
Pidemmittä puheitta, jos kuvien myötä kiinnostus heräsi ja vesi kenties ihan herahti kielelle,niin tervetuloa katselemaan minkämoisia sörsseleitä ja älynväläyksiä tänne jatkossa ilmaantuu.

Jk. Huomenna on jo ensimmäinen virallinen resepti- ja ruokapostaus luvassa...