Vapun pullapuffetti

Vappu, tuo kevään kepeä vastaanottokarkelo ja työväen sekä opiskelijoiden riemujuhla, on kohta ovella.

Viime vappuna meillä oli pullapuffetti, johon mm. väsäsimme kala- ja lihapullia. Lisäksi nyyttikestiperiaatteella vieraatkin toivat pullia mielensä mukaan mukanaan. "Kaupantätienkin valikoimat" hyväksyttiin pullatarjoiluun, eli kiireisetkin pääsivät pallerokarkeloihin.

Ja kirjohan oli näin ollen varsin kattava ja kiva; löytyi jokaiselle jotain, sillä pyörykkää löytyy valmiinakin niin monen laatuista ja makuista: on kasvista, lohta, kanaa, riistaa, erilaisilla täytteillä, lindströmin tyyliin jne....mitä mieleen melkein juolahtaa.

Tämän pullapuffetti idean halusin jakaa tässä vapun kynnyksellä uudestaan, mutta nyt tänne Helmipuuro -ruokablogin puolelle, jos jollain on suunnitelmissa vappukekkereitä ja miettii mitä laittaa tarjolle. Pulleroiset ovat muuten mainioita myös vappubrunssille tai piknikille.

Viime vapun isännän tulipallot löytyvät täältä ja helpot tonnikala-perunapullat tästä. 😊
 

Taikinatalkoot ja tuoretta tilliä.

Pinaattikeitto tuorejuustolla

Maanantai aloiteltiin kepeästi pinaattikeitolla.
Tämä tumman vihreä soppa poikkeaa totutusta pinaattikeitosta siten, että tätä ei suurusteta lainkaan jauholla vaan tarvittavaa "paksuutta" soppa saa nokareesta maustamatonta tuorejuustoa. Maitoakaan tähän ei tule kuin liraus, tai halutessaan ei edes sitäkään. Eli soppa on varsin jymäkkää ja vihreää. Taatusti tuntee voimaantuvansa tätä lusikoidessaan. Mukavan terveellistä ja kevyttä tähän pääsiäisen ja vapun herkkujen väliin.

Tätä soppaa on hyvä tehdä nokkosista, kunhan ne alkavat taas maasta nousta poimittavaksi. Oijoi, sitä riemuisaa aikaa jo innolla odotellen.

Vireyttävä pinaattikeitto

• pakastepinaattia

• (voita)

• vettä

• suolaa

• maitoa tai vettä, jos soppa tarvitsee lisänotkistusta tai pehmeyttä

• maustamatonta tuorejuustoa

Kaada kattilan pohjalle haluamasi määrä pakastepinaattia, lisää halutessasi nokare voita ja kuullotele kunnes pinaatit sulavat. Lisää vettä, sen verran että pinaatit peittyvät ja kiehauta n. 5-10 minuuttia. Mausta suolalla. Lisää maitoa tai vettä, sekä tuorejuustoa haluamasi määrä ja surauta sauva- tai tehosekoittimella koostumukseltaan suuhusi sopivaksi, vihreäksi voimakeitoksi.

Tuorejuuston ja maidon (tai muun nesteen määrä) riippuu siitä,  kuinkan paljon laitat pinaattia ja millaisesta vellin koostumuksesta pidät. Toiset tykkää paksummasta ja toisille maistuu enempi liemimäinen lusikoitava.

Kylmäsavulohipasta

Lauantaita!
Tänään on semmoinen olo, ettei ruokapatojen ääressä malta pitkään aikaa vietellä, vaan enemmän kutsuu ulkoilma. Yleensä vain arkena tekemäni, yhden kattilan luottopikaruoka, laitetaankin tällä kertaa lauantaina tulille eli tarjolle tummaa pastaa ja kylmäsavulohta.

Ainesmäärät voi jokainen laittaa ns. syömämiesten tarpeen ja suun mukaan, sillä tämän ruuan tekee yhtä helposti niin yhdelle hengelle kuin kymmenellekin. Ja jos tykkää kermaisemmasta pastasta, silloin tuorejuustoa saa olla reilusti jne., eli ei ole nupunuukaruoka ainesmäärien suhteen laisinkaan😊. Maistelemalla kyllä tietää, milloin maku on kohdillaan. Lounassalaatinkin tästä saa seuraavan päivän eväspakkiin, kun tähteeksi jääneen, kylmän pastan sekaan, lisää seuraavana päivänä kurkkua, tomaattia, paprikaa, oliiveja, salaattia (melkeinpä ihan mitä vaan kasvista) ja lisää vähän esim. oliiviöljyä ja sitruunamehua joukkoon. Itse teen tätä, juuri tästä jatkojalostussyystä, aina reilun satsin kerralla, on sitten ns. helppoa elämää myös seuraavana päivänä, ainakin ruokapolitiikan suhteen😏.

Kylmäsavulohipasta

• täysjyväpastaa

• kylmäsavulohta

• tuoretta tilliä (voi käyttää kuivattuakin)

• sitruunamehua

• suolaa ja mustapippuria

• tuorejuustoa ja pastan keitinvettä (voi olla esim. maustamatonta-, kylmäsavulohi- tai katkaraputuorejuustoa)

Keitetään pastat suolatussa vedessä. Sillä välin paloitellaan kylmäsavulohi ja silputaan tilli. Kaadetaan pastoista keitinvesi pois siten, että pohjalle jää vähän keitinlientä. Nostetaan pastakattila hetkeksi takaisin liedelle, lämmöt voi ottaa pois tai jättää pienelle lämmölle. Sekoitellaan kuuman pastan joukkoon kylmäsavulohisuikaleet ja tuorejuusto, silputtu tilli sekä vähän puristellaan joukkoon vielä sitruunamehua raikastukseksi. Tarkistetaan suola ja pippuri. Ja eikun syömään.

Katkarapu-kylmäsavulohikeitto

Juhlava, maukas ja herättelee kivasti makunystyräisiä kielenpäällä.

Pääsiäisen alkuruoka-asioita miettiessäni, ja ideoita netistä "survaillessani", törmäsin Maku-sivuilla tähän soppaan. Siitä se idea sitten lähti, että tästäpä väsään alkuruoka pääsiäispöytään.

Tuunailin alkuperäisreseptiä hieman. Omaan soppaamme mm. lirautimme himppusen konjakkia, ihan vain aavistuksen tausta-aromiksi, joka toimii kuin aasinsiltana kohti pääruoan timjami-konjakkikastiketta. Lisäsin tuoreita yrttejä, mutta vähensin kylmäsavulohen ja katkarapujen määrää. Halusin keittoon vähemmän sattumia, ja enemmän liemimäistä tuntumaa, kun tarjolla oli vielä "kaviaarimuniakin "kaverina. Jos keittoa tarjoaa pääruokana, saa kalaa- ja rapuja laittaa anteliaammalla kädellä.

Alkuperäisresepti löytyypi täältä ja meidän mukaellusta "juhlaversiosta" tuli sitten tälläinen:

Tomaattinen kylmäsavulohi-katkakeitto

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
½ tuore chili
1 rkl öljyä
500 g tomaattimurskaa
n. 1rkl tomaattipyrettä
ripaus sokeria
liraus konjakkia
n. litra itse keitettyä kalalientä (tai litra vettä ja 1 kalaliemikuutio)
100 g kylmäsavulohta
100 g pakastekatkarapuja
2 dl kermaa
tuoretta tilliä
tuoretta ruohosipuli

Kuullota kattilassa, öljytilkkasessa, silputut sipulit ja chili. Lisää joukkoon tomaattimurska, pyree, konjakkiliraus, kalaliemi ja keittele tomaattipohjaa jokunen tovi, pyöristä makua tarvittaessa sokerilla. Lisää pienityt kylmäsavulohipalat. Keittele vielä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää kerma ja kiehauta. Lisää katkaravut ja tuoreet yrtit. Älä enää keitä.

Lopuksi tärkein, eli tarkista maku, suola ym. Sillä kuten kokki Marco Pierre Whitekin eräässä ohjelmassa, vapaasti lainaten totesi: " Aika- ja ainesmäärät ovat VAIN osviittoja, ruoka laitetaan aisteilla; ne kertovat, milloin maut ovat kohdillaan ja ruoka on valmista, ei kello tai reseptien ainesmäärät."

Tonnikalapihvit ja linssisalaatti

Aloitellaan tämä pääsiäisen vastaanotto kevyesti ja nopeasti, mutta silti juhlavasti.
Vaihtelun vuoksi välillä vähän suurempien vesien kalaa, vastuullisesti pyydettynä tietenkin. Harvoin meillä herkutellaan tonnikalapihveillä, sillä kotimainen kala, etenkin itse pyydetty on se mukavin, edullisin ja ympäristöystävällisin syötävä ja laitettava, mutta välillä, vaihtelu virkistää. Tonnikala on turhan hinnakastakin näillä seuduilla ihan jatkuvasti puputtaa, eikä se ole oikein järkevääkään, miltään kannalta tarkasteltuna.

Mutta, pääsiäisen kunniaksi, sitä pöydästä nyt kuitenkin pitkästä aikaa löytyi.
Paistokin onnistui nappiin. On ollut joskus niitäkin kertoja, lähinnä minun paistaminani, jolloin tonnikala on ollut auttamattomasti ylikypsää, kuivaa sahajauhoa suorastaan, ja silloin se ei oikeasti maistu yhtään miltään. Ja se ylikypsyminen tapahtuu todella nopeasti, nimimerkillä: "Kokemusta löytyy" Tämä on varsinaista pikaruokaa siis, niin paiston kun tarjoilunkin osalta! Ei passaa jäädä kädet lanteilla patsastelemaan minkään muun asian äärelle.

Tämän ateriakokonaisuuden tekeminen kannattaa aloittaa linssisalaatista, jotta se on jo lautasilla odottamassa pikaisesti valmistuvaa tonnikalapihviä.

Linssisalaatti

• punaisia kuivattuja linssejä

• vettä

• sitruuna-oliivilöljyä, tai ihan tavallista oliiviiöljyä

• paprikaa

• tomaattia

• cosmopolitan salaattia (tai muuta tukevarakenteista, jämerää salaattia)

• yrttejä; persijaa, tilliä...maun mukaan

• suolaa ja pippuria

Kuivatut linssit huuhdellaan hyvin ja kiehautellaan kypsäksi. Tällä välillä pilkotaan tomaatit ja paprika, lisätään niihin jo sitruunainen oliiviöljy, mausteet ja yrtit. Valutetaan pehmenneet linssit ja sekoitellaan ne maustumaan kasvisseokseen. Linssiseos saa samalla hetken jäähtyä. Lopuksi lisätään suikaloitu cosmopolitan salaatti (tai mikä tahansa muukin tukevampi salaattilaatu käy, myös kiinankaali sopii oivallisesti) ja tarkistetaan maku.

Paistetut tonnikalapihvit

• Tonnikalapihvejä, joko tuoretiskistä tai pakastealtaasta

• öljyä paistamiseen

• suolaa ja pippuria

Pakasteena ostetut tonnikalapihvit sulatetaan, kuivataan pinnat talouspaperilla ja maustetaan. Kuumennetaan pannu kuumaksi, ja paistetaan tonnikalapihvi nopeasti, 1-1½ minuuttia puoleltaan, tavoite on keskeltä punainen pihvi.

Herkkuhyvää Pääsiäisen alkua kaikille!

Parsa ja uppomuna-aika

Kaksi pääraaka-ainetta:

• Tankoparsat

• Kananmuna(t)

• Vesi

• Etikka

• Suola

Yksinkertaista, mutta niin hyvää.
Kevään "must", sopii vaikka vappuherkuksi tai pääsiäisen alkupalaksi, kevyeksi lounaaksi jne.

Helppo. Minähän tykkään kovasti helpoista ja nopeista resepteistä, niin jää sitten aikaa kaikkeen muuhunkin mukavaan. Tässä olen oikonut vielä lisää, eli koko sörsseli samassa kattilassa! Kylläh!
Miten tämä tapahtuu.

Näin:
Vesi kiehumaan. Ota reiluhko kattila, että kananmuna/munat mahtuu pyörimään.
(Veteen ei saa laittaa suolaa, sillä se rikkoo valkuaisen rakenteen uppomunasta.)

Huuhdo parsat ja poista niiden puumaiset alaosat. Ohuita, kevään ensiparsoja ei minun mielestäni tarvitse kuorimaveitsellä käsitellä yhtään sen enempää, pelkkä puumaisten alaosien poisto riittää.

Suolattomaan, kiehuvaan veteen laitetaan ensin hetkiseksi parsat kyspymään. Montaa minuuttiahan parsat ei kypsymiseen tarvitse, jotta rakenne säilyy suutuntumaltaan ja väriltään hyvänä.

Tällä välin rikotaan kananmuna varovaisesti kuppiin odottamaan vuoroaan. Keltuaisen pitää säilyä ehjänä.

Parsat otetaan reikäkauhalla pois. Nostetaan ne tarjoilu lautaselle ja ripotellaan saman tien kuumille parsoille sormisuolaa tai mitä suolaa vain haluaa käyttää. Halutessaan saa laittaa vaikka voi-nokareenkin.

Kattilassa siis edelleen porisee vesi.
Se saattaa olla parsojen jäljiltä hieman vihertävää, mutta se ei haittaa yhtään mitään (etikkaloraus kirkastaa veden kuin taikaiskusta, eikä väri vaikuta munien makuun: vedessähän on päinvastoin vain hyviä, parsasta osittain liuenneita vitamiineja). Nyt tähän porisevaan, parsojen keitinveteen siis lisätään loraus etikkaa. Perussääntö on, että litraan kiehuvaa vettä laitetaan 0,7 dl etikkaa, mutta itse lorautin vain vapaalla kädellä ja hyvin onnistui.

Kauha taas käteen ja etikkaiselle vedelle pyöräytetään kunnolla vauhtia, eli tehdään veteen pyörivä liike. Tähän pyörivään veteen lasketaan varovaisesti kupissa pötköttävä kananmuna. Keitetään noin kaksi minuuttia. Valkuainen hyytyy ja keskusta jää kivan valuvaiseksi kastikkeeksi parsalle.

Valmis!

Kylkeen sopisi erinomaisesti kylmä- tai lämminsavulohi tai ilmakuivattu kinkku. Mutta yksinkertaisuudeessaan, näinkin. ...Maistuu tulevalle kesälle.

Rahkaherkku x 2

Sitruuna.
Raikas, virkistävä väriltään ja tuoksultaan.
Yksi lempituoksuistani,  omenan ja lakritsin ohella. Voisin nuuskia sitruunan energiaa antavaa tuoksua loputtomiin. Ihana, kirpeä hedelmä!

Tämä rahkaherkku on kuin juustokakku, mutta ilman pohjaa. Sen suutuntuma on höyhenkevyt, ei äkkimakea tai imelä, vaan rahkaisen kermainen ja vienosti sitruksinen. Tarjolle sen voi asettaa jo tunnin odottelun jälkeen, mutta maku paranee, jos malttaa odottaa seuraavaan päivään.

Ja yksinkertaisuutensa vuoksi, tarjoiluvariaatioiltaan tämä jälkkäri on lähes loputon. Sen voit tehdä pieniin purnukoihin valmiiksi jääkaappiin ja tarjolle laitettaessa kasata sen oheen mitä mieli halajaa, oli se sitten murusteltuja keksejä, marjoja, pääsiäisrakeita, jotain rouskuvaista tai hedelmäistä, suklaista..mitä vain!

Villiin ja graafiseen, minun makumaailmaani iskevä, sitruuna-laku versio ei ehkä ihan kaikille maistu, mutta niille, jotka uskaltavat erikoisen suun ilotulistuskokemukseen kokea, suosittelen tätä jännittävää yhdistelmää kokeilemaan.

Perinteisemmässä purkkiherkussa, rahkakakku kohtaa toffee-suklaarakeet. Makean pehmoinen ja turvallinen yhdistelmä, johon ehkä joku marjaisa lisuke sopisi ja antaisi vielä piirun verran kärkeä annokseen.

Aineksiltaan ja tekotavaltaan tämä on helppo sekä nopea. Ja HUOM! Liivatteen voi jättää kokonaan pois, jos haluaa vain pehmeän, kermamaisen lusikoitavan, eikä halua esim. muotoilla kvenellejä.

• 3 liivatelehteä
•  2 -2½ rkl sitruunamehua
• 1 tlk kuohu- tai vispikermaa (2 dl)
• 1 tlk rahkaa ( 250g )
•  ½ dl sokeria
• 2 tl vaniliinisokeria

Pane täytettä varten liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sokeri ja vanilliinisokeri. Kuumenna sitruunanmehu ja liuota siihen vedestä puristetut liivatteet. Kaada seos rahkan joukkoon hyvin sekoittaen. Lisää kermavaahto ja sekoita hyvin, mutta "ilmavasti". Kaada täyte pikku purnukoihin, tarjoiluastioihin tai isompaan kannelliseen rasiaan, josta voit lusikoiden avulla ottaa jähmettynyttä rahkaseosta ja tehdä niistä kvenellejä. Anna hyytyä kylmässä; vähintäänkin reippaan tunnin ajan. Hyvin hennot maut tiivistyvät vielä paremmaksi, jos maltat odottaa tarjoilun kanssa seuraavaan päivään.

Tarjoile ja koristele ihan oman mielikuvituksesi ja makumieltymystesi mukaan. Saa olla vapaasti luova ja villi, ihan vaikka "överi" koristelija.

Vuohenjuustobataatit ja pääsiäispöytäpohdiskelua

Niin se vaan taas pääsiäinen kovaa vauhtia lähenee.

Kivaa. Pidän pääsiäisestä kovasti. Pitkä vapaa, luonto herää ja valokuvattavaa ilmestyy luontoon päivä päivältä enemmän. Jollain tapaa se on itselle jopa jouluakin mieluisampi juhla. Se kevään ja uuden alkamisen tuntu on niin voimaakkaasti läsnä, tuntuu kuin kaikki aistitkin lopullisesti heräisivät talviunestaan.

Viime pääsiäisenä meillä herkuteltiin lampaanviululla ja vuohenjuustobataateilla. Lämminsavulohtakin löytyi pyhien ruokapäivistä, sekä tietysti: täytettyjä kananmunia. Jälkiruuaksi pashaa. Perinteisiä klassikoita. Mämmiä ei ollut, sillä se ei minulle oikein maistu.

Harmillista, viime pääsiäisen aikaan, ei blogiharrastukseni, kuvaamisesta puhumattakaan, ollut vielä alkanut, joten kuvamateriaalia näiden mietteideni tueksi ei juurikaan ole. Joitakin vanhalla räpsyllä otettuja otoksia. Onneksi edes niitä.

Mutta mitähän sitä tänä vuonna laittaisi?
Lammasta kenties ...tai voisihan sitä jotain muutakin laittaa. Kokonaisena uunissa paahdettu, yrttinen broilerikin on ihana pääsiäsruoka. Lämminsavulohta on meillä tänäkin vuonna pöydässä. Kiva pääsiäisrituaali, kun savustellaan pihalla kalaa ja kuunnellaan samalla ensimmäisten kevätlintujen lurituksia. Ja savukala, pidän siitä niin kovasti, että voisin elellä vaikka pelkästään sillä.

Vuohenjuustobataatit ovat hyviä. Kirjoitan siksi niiden reseptin tähän  ylös, vaikkei niitä ehkä tänä vuonna itse tehdäkään, sillä tekee mieli kokeilla taas jotain uutta lisuketta.

Mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos on ideanpuutosta tai  kaipaa vaihtelua esim. perinteisten valkosipuli- tai kermaperunoiden tilalle.

Vuohenjuustolla täytetyt bataatit

• 3 keskikokoista bataattia

• öljyä

• ½ tl suolaa

• mustapippuria

Täytteeseen:

• ½ dl kermaa

• 1 rkl voita

• n. 180g vuohenjuustoa

• ½ tl suolaa

• pippuria

• tuoretta timjamia

Pese bataatit, kuivaa ja halkaise pituussuunnassaan. Asettele uunipellille leikkupinta ylöspän ja sipaise niille vähän öljyä sekä mausta. Paista 200 asteessa noin 50 min, tai kunnes ovat "koverrettavassa kunnossa", eli sopivan pehmeitä ja kypsiä.

Koverra bataateista sisukset kulhoon, jätä kuoret odottamaan pellille. Tee täyte. Lisää bataattien sekaan kerma, voi, paloiteltu vuohejuusto sekä suola ja pippuri. Soseuta sauvasekoittmella tai sähkövatkaimella pehmeäksi. Lusikoi seos takaisin bataatin kuoriin ja laita uuniin lämpenemään hetkeksi. Koristele tuoreella timjamilla ja herkuttele esim. lammas- tai karitsapaistin kera. Maistuu myös broilerin lisukkeena, tai vaikka ihan omana ruokalajinaan, kasvisruoka-annoksena.

Helmipuuroa, vaniliakastiketta&mansikoita

Ensimmäinen virallinen reseptipostaus.
Ja mitäs muutakaan se voi olla, kuin helmipuuroa, blogin nimen mukaisesti.

Suutuntuma.
Olin sen unohtanut.
Kummallinen ja hassu, hymyilytti ihan väkisin, sillä suu oli pieniä, pehmoisen kimmoisia helmiä täynnä. Näyttää erehdyttävästi riisipuurolta, mutta kun lusikallisen sitä suuhunsa laittaa, huomaa, että riisipuuroa se ei todellakaan ole.

Voi, miten hellyttävä ja hullunkurinen puuro lapsuudesta!
Oli ihanaa löytää tuo puuro uudestaan. Näin aikuisena keittiökikkailijana, tälläinen yksinkertainen peruspuuro antaa rajattomat mahdollisuudet erilaisten annos- ja makumaailmoiden rakentelulle.

Puuro toimii kylmänä, makeiden, marjaisten tai eksoottisten jälkiruokien pohjana. Lämpöisenä versiona se maistuu sisuksia sivelevältä ja lohduttavalta sametilta, etenkin jos lisäät kuumaan puuroannokseen nokareen oikeaa, suolaista voita, tai kaneli-sokeria, riisipuuron tapaan. Ja kun suutuntuma on veikeä, hymy karehtii väkisin huulille, ja saa mielihyvähormoonit automaattisesti liikkeelle; olet ehkä piirun verran iloisempi ja stressittömämpi, ainakin tuon hymyilyttävän puurohetken verran.

Tätä herkkua keitellessä suureksi avuksi on pinnoitettu kattila, sillä maito pitää olla kiehuvan kuumaa, kun näitä perunaisia suurushelmiä siihen ripottelee. Pinnoitettu kattila ei polta maitoa niin herkästi pohjaan ja on helpommin hallittavissa, kun maitoa pitää kiehuvaksi asti kuumentaa.

Mutta siten itse perusohjeeseen.

Helmipuuro

• 8 dl maitoa

• 4 dl helmi-perunasuurimoita

• suolaa

Kuumenna maito kiehuvaksi, ripottele sekaan suurimot, samalla puuroa hämmentäen. Laske lämmöt matalalle, ja hauduttele puuro kypsäksi, hissukseen hämmennellen, aikaa se vie noin 10 minuuttia. Valmiin puuron kyllä aistii jo tuoksun ja tuntuman perusteella. Puuro saa olla mukavan löysähköä. Anna levähtää hetki. Nauti joko voinokareen kera, kaneli-sokeriripsauksella tai marjojen ja hillojen kera.

Vaniliainen helmipuuro mansikoilla

• puolikas määrä yllä olevasta reseptistä, valmista ja jäähdytettyä helmipuuroa.

• n. 1½-2 dl valmista vaniliakastiketta

• pakastemansikoita, niin paljon kuin haluaa
• (sokeria, jos haluaa mansikoihin lisämakeutta)

• vaniliasokeria

Sekoita 1/3 vaniliakastikeesta puuron sekaan.
Voit halutessasi oikein vatkata puuron ja kastikkeen kuohkeaksi. Jätä osa vaniliakastiketta koristelua varten.

Kiehauta mansikoita hetki kattilassa, pienessä vesitilkassa. Jäähdytä ja mausta vaniliasokerilla (ja halutessa sokerilla).

Kerrosta vaniliaista helmipuuroa, mansikoita ja vaniliakastiketta.
Nauti veikeästä suutuntumasta ja lohduttavan makoisasta, vaniliaisesta mausta.

Lämpimästi Tervetuloa!

Tästä se alkaa.
Onni on lauantai -blogini rinnalla kulkeva ruokablogi; Helmipuuroa.

Helmipuuro on pyörinyt mielessäni, jostain syystä, jo pitkään.
Sanana se on kaunis. Mielikuva tuo mieleen erikoisen yhdistelmän valkoisia, hohtavia helmiä ja ruokaa. Tällä hauskalla puurolla on myös minulle nostalgiamerkitys. Lapsena meidän ruokapöytään kuului helmipuuro, joka silloin tosin muistutti minusta enemmän sammakonkutua, kuin puuroa.

Onni, helmipuuro ja lauantai.
Siinä on sanoja, jotka tuovat minulle lämpöisen olon ja mielen. Onni on jo Lauantain kanssa päiväkirjani otsikkona, niin laitetaan tämä herttainen Helmipuuro sitten tälle blogille nimeksi.

Tuosta puuromuistosta muuten juolahti mieleeni toinenkin ruokamuisto, tai pikemminkin paljastus, joka liittyi niin ikään valkoiseen maitoruokaan. Olen koko aikuisikäni parjannut makaroonivelliä, kertonut miten sitä inhoan ja paatoksella paasannut, ettei turhempaa ja mauttomampaa ruokaa voi maa päällään kantaa. Vaan mitäpä ällistyksekseni huomaan äidin ylöskirjaamista muistiinpanoista lapsuusajoiltani! Siellä seisoo ilman erehdyksen mahdollisuutta, että viisivuotiaani lempiruokiini kuuluivat:

Makaroonivelli, maksalaatikko ja veriletut.

Tähän sopii paremmin kuin hyvin lainaus Muumilaaksosta:

" Sinä olet omituinen lapsi" 

"-Siitä voit olla varma."

 Vastasi Pikku Myy.

Ensimmäisessä Helmipuuro-postauksessa on sekalainen kuvakavalkaadi MUUTAMISTA ruoka- tai ruokakuvapostauksista, joita tuonne päiväkirjablogini puolelle olen tehnyt kuluneen vuoden aikana. Olkoon tämä aasinsiltana ja ennakkosilmäyksenä sille, millaiselta tämä ruokablogi tulee kenties näyttämään, jahka vauhtiin kunnolla pääsee.

Helmipuuro-blogi poikkeaa Onni on lauantaista siten, että tänne ei tule postauksia päivittäin, vaan sitä mukaa, kun ruokaan liittyvää materiaalia ja idoita ilmestyy ja/tai haluan niitä muistiin pistää.

Mutta nyt...
Pidemmittä puheitta, jos kuvien myötä kiinnostus heräsi ja vesi kenties ihan herahti kielelle,niin tervetuloa katselemaan minkämoisia sörsseleitä ja älynväläyksiä tänne jatkossa ilmaantuu.

Jk. Huomenna on jo ensimmäinen virallinen resepti- ja ruokapostaus luvassa...

Broileria, valkosipulia ja tuhtia punaviiniä, keväisessä illassa.

Vappuna oli pullabuffetti, eli lihaisia ja kalaisia pyöryköitä soosseilla...

Itse tehtyjä burgereita ja iloiset iltamat.

Kotiväen luona tehty kunnon kotruokaherkkuja, lasagnea,
 lindströminpihvejä, uunijuustoa, grillikylkeä ym..

Mansikkakakkua kesätunnelmissa.

Haukisaaliista väsättiin herkullisia murekepihvejä.

Banaanit lastuiksi ja kuivuriin, terveellistä naposteltavaa.

Sadonkorjuusoppaa...

Kaurabanaanilettuja, sitruunasiirappia ja tyrnimarjoja.

Kanttarellien aikaan...

Kotitekoisia pitaleipiä, joiden väliin kaupantätien pulled porkkia.

Siskon tekemiä muhevia ja maukkaita muffinseja.

Välillä jäähdyteltiin omatekoisilla mehujäillä...

Herkuteltiin keveällä vadelmakakulla...

Kesällä poimimistamme nokkosista sai broilerinleikkeet herkullisen täytteen.

Venetsialaisissa hauduteltiin häränhäntiä.

Syyssatoa on pistetty purkkeihin ja purnukoihin.

Juuressadosta saatiin samettista sosekeittoa...

Ja punujuuria lisättiin syksyisiin "jauheliha-pyypaisteihin".

Omenasato pantiin poralla siivuiksi.

Itse savustettua lohta ja nokkoslettuja.

Talvisia pasteijaherkkuja ja kuuma kahvia lämmikkeeksi...

Pyhäinpäivän tunnelmia, paistia, kasviksia, valkosipulikermaperunoita ja pullakaffet.

Vuohenjuustobroileria ystävänpäivänä.

Rakkaus-suklaasalamia..salainen lemmenainesosa: apila.

Kukkakaaliriisiä ja jauhelihacurrya arkeen.

Herkut, mutta terveelliset kauraletut, täytteenä jogurttia ja rahkaa, marjoja sekä suklaa-pähkinärouhetta.

Lohi- ja ilmakuivattusalamitäytteisiä bageleita.